Se johtuu politiikasta, typerys: 
miksi maailma ei suo eikä sen pitäisikään suoda kuherruskuukautta Yhdysvaltojen 'uudelle' presidentille

(11/04) 

Kun amerikkalaiset kerääntyvät käyttämään jumalan suomaa oikeuttaan valita vapaan maailman johtajaa, sama maailma pohtii kuumeisesti planeetan syrjäisissä kolkissa, mitä seuraavaksi tuleman pitää. Tämän on väitetty olevan hyvä uutinen John Kerrylle, joka on valmis ottamaan hallintaansa valtavan korttitalon, jonka jättää taaksensa yksi lainvastaisimmista organisaatioista sitten Nixonin aikojen. 

Vaikka republikaanit eivät onnistuisikaan rasistisissa ja antidemokraattisissa yrityksissään anastaa tarpeeksi ääniä pysyäkseen vallassa, uuden presidentin ei voida odottaa saavan vapaalippua. Kuka sitten vannookaan valan tammikuussa - antaen muuten nykyiselle hallinnolle vielä kaksi kuukautta tynkäparlamentin vapautta tehdä vielä lisää vahinkoa - kuka sitten voittaakin Suuren Palkinnon, perii vapaan maailman, joka on niin raivoissaan Yhdysvaltojen harjoittamasta politiikasta ja niin kyllästynyt siihen, että mikään määrä hienovaraista charmia tai vääntöä ei voi pakottaa henkeä takaisin pulloon. Piste maailman ihmisille. 

On yksi asia, jossa George Bush on toiminut oikein. Hän on paljastanut Yhdysvaltojen maailmanvallasta unelmoimisen pimeän puolen. Tästä häntä arvostelevat ankarasti jopa "todelliset" konservatiivit, hänen omalle puolueelleen uskolliset, liberaalit, konservatiivit ja sokeat, vasenkätiset putkihitsarit - toisin sanoen kaikki - kaikki moittivat häntä siitä, että Yhdysvallat on menettänyt "vaikutusvaltansa" maailmassa yleisesti ottaen. Sallinette minun kiittää jumalaa. [huomautus: tämä ei ole Grammy-palkintojenjakotilaisuuden kiitospuhe] Aiemmin, ennen Yhdysvaltojen hyökkäystä Irakiin, kirjoitin: "Muistakaa, mitä sanon: tämä sota merkitsee lopun alkua Yhdysvalloille maailmanvaltana. [Suora varoitus, maaliskuu 2003 . redress.btinternet.co.uk/dpwelch3.htm] On itsestään selvää, että vain mahtaileva pölkkypää siteeraa itseään, (ne, jotka tuntevat minut hyvin, voivat olla sitä mieltä, sekä ystävät että viholliset), mutta saanen muotoilla ajatustani edelleen: 

Historiassa ei ole ainuttakaan sotaa, jossa hyökkääjät eivät olisi väittäneet, että heidät provosoitiin sotaan. Kukaan ei välitä, kuinka väärennettyjä asiakirjoja me sepitämme tai kuinka monia amerikkalaisia hallitus pystyy harhauttamaan. Kaikki lapsellinen, macho, kerskaileva roskapuhe, kaikki ne "vapauden maljat" eivät huuhdo pois sitä pahaa makua, joka jää pysyvästi maailman ihmisten suihin. Seuraavien vuosikymmenien aikana elintasomme laskee, kun koko maailman yhteisö kavahtaen vetäytyy taaksepäin. Miksi kävisi toisin? Kuten Paul Simon lauloi toisesta sodasta yksi sukupolvi sitten, "Ei voi odottaa olevansa vireä ja elävänsä hyvin niin kaukana kotoa/niin kaukana kotoa". 

Oikeistosiipi yrittää tietysti epätoivoisesti pitää kiinni vallasta, keräten kaikki voimat, mitä se saa irti pelotellakseen, hämmentääkseen, räyhätäkseen ja hiipiäkseen varkain toiselle kierrokselle täydellistämään tekemänsä tuhon. Heillä on hyvät mahdollisuudet onnistua, koska 200 miljoonalla dollarilla saa paljon aikaan. [Kts. Palastin paljastus, An Election Spoiled Rotten, tompaine.com/articles...] Mutta huolimatta ouija-lautaan perustuvasta vaalitoimituksesta, ilmiömäisen välinpitämättömästä ja epäpätevästä lehdistöstä ja suureksi osaksi koomassa olevista amerikkalaisista, näyttää ilmeiseltä, että Bushia vihaa myös hänen oma kansansa, vaikkei varmaankaan yhtä suuresti kuin muu maailma. Epäluottamus on kyllin suuri sytyttämään sisällissodan ja siivittämään mielikuvituksen uuteen itsestäänselvyyteen, "jos hän voittaa, se ei ole reilu voitto." 

Kerryllä on suuremmat voitonmahdollisuudet. Ongelma on, mitä tapahtuu seuraavaksi. Jos Bush saa kenkää nyt, on perin vähän varokeinoja (vähemmän kuin koskaan, tämän hallinnon työn ansiosta) Yhdysvaltojen sotakoneistoa vastaan. Vaikeutena on, että Yhdysvaltojen politiikan ponzi-suunnitelmassa äänestäjiä pyydetään valitsemaan muotoaan muuttavien ihmisten, taikureiden ja nasevien tv-esiintyjien välillä. Tarinankertojat ovat valmiina väittelemään ehdokkaansa puolesta siitä, mitä ehdokas tarkoitti tai ei tarkoittanut, oli hän sanonut mitä tahansa tai jättänyt sanomatta. Hui hai lorua, luikuria, lörpötystä ja valhetta. Olematon poliittinen rohkeus ei anna paljon liikkumatilaa tehtävän hoitamiseen. Voittaja vain kääntää valtavan, kankean laivan ruoria, joka vaarallisen tuntuisesti ohjaa itse itseänsä, peräsin kiinnitettynä ja purjeet pyntättyinä oman edun tavoittelulla, vastahakoisena kaikkeen muuhun paitsi oman vallan pönkittämiseen. 

Sodanvastainen liike, Yhdysvaltojen "vasemmiston" surkastumajäännös, on luvannut jonkinlaisen marraskuun kolmas (vaalipäivä) -liikkeen, jonka tarkoituksena on tukea vastarintaa Yhdysvaltojen harjoittamalle politiikalle, joka kohtelee muun maailman ihmisiä väärin. Kuitenkin pakokauhun seurauksena on kehittynyt ajatus Kuka Tahansa Muu Kuin Bush, minkä logiikan mukaan on niin välttämätöntä päästä eroon Bushista, että näiden voimien täytyisi jättää Kerry rauhaan kunnes itse Saatana on saatu varmasti pois tieltä. Vaikeus on tietysti siinä, että lukemattomat muuttujat, jotka tekevät tästä joidenkin mielestä houkuttelevan ajatuksen, tulevat myös juonittelemaan samalla tavalla ja eri tavoilla, jotta olisi perusteltua pysyä loitolla tulevaisuudessa. Jo huomenna marraskuun kolmas -liike alkaa hajota, ja sen romahdusta pahentavat ne samat sisäiset ristiriidat, jotka sen synnyttivät. 

Yhdysvaltojen maailmanvallan kello tikittää uhkaavasti. Se, mitä maailma tarvitsee, on pitkäjänteistä, elinvoimaista, johdonmukaista ja järkkymätöntä vastustusta sille politiikalle, joka on johtanut meidät tähän pisteeseen. Sitä on turha odottaa miltään uudelta hallinnolta. Uusikin hallinto on pakotettava siihen kyseenalaistamalla se alta päin ja ulkoa päin. Yhdysvaltojen vasemmistosiipi voi nousta junaan, jos se niin päättää. Suurin osa maailmasta näyttää kuitenkin olevan sitä mieltä, että juna on jo lähtemässä asemalta. 

© 2004 Daniel Patrick Welch. Reprint permission granted with credit and link to danielpwelch.com

Translation by Marju Galitsos www.marjugalitsos.com  

Welch lives and writes in Salem, Massachusetts, USA, with his wife, Julia Nambalirwa-Lugudde. Together they run The Greenhouse School. Past articles are available online: index on request. He has appeared on radio [interview available here] and his columns have been aired as well: those interested in rebroadcasting the audio may contact the author. Some columns are available in Spanish or French, and other translations are pending (translation help for more languages welcome). Welch speaks several languages and is available for recordings in French, German, Russian and Spanish, or, telephone interviews in the target language. See  danielpwelch.com.

^ Top ^