Rakkautta Amerikan malliin

11/03

Voivatko britit tuntea yhä rakkautta? Tulee vielä osoittautumaan, että demokratian vienti tarkoittaa paljon enemmän, kuin sen riemun näyttämistä ei-länsimaalaisille, että joku toinen kirjoittaa heille kunnon perustuslain.

Olemme nyt edenneet tilanteeseen, jossa voimme kertoa jopa briteille, missä he menivät väärään. Nähtävästi he ovat niin kykenemättömiä hoitamaan oman maansa asioita, että he tarvitsevat Georg Bushia ja hänen sotarikollisklikkiään sanomaan heille, kuinka demokratia muovaillaan Amerikan maun mukaan.

Ja, totta kai, vientiversio demokratiasta on pelottavalla tavalla saman kaltainen kuin kotioloissakin. Ensinnäkin vapaa puheoikeus. Se on ylenkatsottua ja helposti väärinkäytön kohteena kapinoitsijoiden, rauhanaktivistien, kauppaunionin porukan ja muiden harmillisten kiusankappaleiden taholta. Voisimmeko ehdottaa joitakin tärkeitä parannuksia, jotta koko juttu toimisi hieman kivuttomammin ? Todella vain joitain pikkujuttuja sieltä täältä. Täältä tulee: hyökkäyksen kieltoalue voisi olla hyvä. Tällä tapaa kukaan ei koskaan pääsisi lähellekään vierailevaa valtion päämiestä, vaikka hän ajaisi maasi sotaan ja kanssaihmisesi olisivat täysin kärmeissään siitä.

Voisimme myös yksinkertaisesti sulkea pääkaupunkisi, antaa tarkka-ampujillemme erioikeudet lakiisi nähden ja pitää huolen siitä, että samassa TV-kuvassa pelottoman johtajamme kanssa ei olisi ikinä mitään negatiivista kuvaa (kaikki tietysti vain turvallisuuden vuoksi). Oletan, että voin päättää sarkasmini tähän.

Tästä on tullut vastenmielisin salajuoni, mikä on koskaan heittänyt kapuloita voimakoneiston rattaisiin USA:n historiassa. Samaan aikaan kun odotamme turhaan, että helvetilliset uuskonservatiiviset psykopaatit (=Bushin leiri) tekevät lopun Irakin vastarinnasta pommituksillaan, niin se vain yltyy ja yltyy.

Saatat ajatella, että paljastusten jälkiaallossa Bliarin hallitus kerjäsi epätoivoisesti, että Bushin terrorismin vastainen sota voisi odottaa hieman, ennen kuin se upottaisi hampaansa Irakin öljysuoneen. Ja saatat ajatella, että ehkäpä Lon Cheney, George ja kumppanit saattaisivat sotkea kaupungin hieman kevyemmin, kuin rynnätä kaupunkiin tihkuen paikkansa pitämättömiä ja perusteettomia huhujaan ympäri Lontoota. Olet jälleen väärässä.

Itse asiassa, olemme aina väärässä. Jokainen epämääräisesti humaaninen oletus, joka saattaisi laimentaa inhoamme ja kyynisyyttämme, on nopeasti murjottu. Aina kun annamme periksi ihmisen mielijohteille antaaksemme näille roistoille hyödyllisiä neuvoja, niin meidät vaimennetaan. Mutta kuka meistä on viisain ? Tämäkin on suurta ironiaa: juuri sama joukko, joka huomasi kun triljoona katosi Pentagoniin, pani myös merkille, kuinka Bush ja Bliar jännittivät kohtaamistaan. Kuten sanoin, kiusantekijöitä.

Ironia saattaa loppua, mutta tämän salaisen pakkomielteen pitäisi laajentaa enemmänkin kuin vain muutamia silmänmustuaisia. Pitäisi olla enemmän kuin hieman hälyttävää, että Amerikan presidentti ei voi vierailla liittolaisensa luona turvallisesti, harteillaan valtava rikos ihmisyyttä kohtaan. Muistan, kun olin kivenheiton päässä Nigaraguan presidentistä, joka oli vain muutaman henkivartijan ympäröimänä keskellä siviilisotaa. Tämä herättää kysymyksen, että olisivatko ihmiset paremmassa turvassa (kuten meidän hyvä poika George), jos he eivät olisi niin laajasti halveksittuja. Mutta hei, sehän johtuu vain siitä, että he ovat kateellisia meidän 'vapaudestamme'. Vielä kysymys: jos kukaan ei huomannut, niin löytyykö vielä ironiaa ?

Peter Jennings päätti tuoreen uutislähetyksen kahdella jutulla, jotka olisivat saattaneet räjäyttää pääni. Silti vain kohautin olkapäitäni tämän uuden ironian vapaan mallin mukaisesti. Päätarina kertoi, kuinka amerikkalaiset olivat Irakissa "taistelemassa vastaan", kaivamassa 'epäilyttäviä' kapinallisia ulos koloistaan, ja niin edelleen. Sivuuttaen hetkeksi tuhat vuotta vanhan ironian 'kapinoinnista' sinänsä, uutiset päättyivät viittaukseen Toledo Bladen rohkeaan USA:n raakuuksien paljastamiseen Vietnamin Song Be laaksossa kolme vuosikymmentä sitten.

Minulla oli paljon aikaa miettiä, kuinka paljon enemmän turvallisuutta tämä kaikki meille tuo, kun odotin ensiapuklinikan odotushuoneessa ystävääni, jota oli ammuttu ilmakiväärillä päähän koulun ulkopuolella (tosi tarina). OK, valehtelin - en todella voinut kohauttaa olkapäitäni, ironia velloen aivoissani ja pursuen ulos korvistani ja sieraimistani. Kansallisen turvallisuuden nimissä, nämä sotarikolliset ovat tekemässä maailmamme ja maamme äärettömän paljon vaarallisemmaksi paikasi elää. Heidän machoilunsa ei ole vain hämmentävää, vaikka se on kyllä sitäkin. Joka kuukausi nämä toimistoihmiset etsivät syytä rauhaan ja turvallisuuteen, joka vallitsi muutama vuosi sitten.

Kaikista ironisinta on, että Bliar pelkää valloittajakumppaninsa vierailua. Ehkä Britannian pitää ollakin hermostunut pitkän valloitushistoriansa johdosta, valloitettuaan ehkä enemmän maita kuin Zsingis Khan. Vuosisatojen brutaali imperialistinen terrori sulaa pois, ja mennyt tulee nykyiseksi. Miksipä ei ? Samaan aikaan, kun he ovat turvaamassa ironian kuolemaa, niin Bushin juntta myös saattaa poistaa itse ajan käsitteen. Heidän terrorisotansa nykyisessä tilassaan on täysin toivotonta: he etsivät jotain metkua, ikään kuin madonreikää toiseen ulottuvuuteen, jolloin aikaa syönyt valloittamisen fysiikka ei enää pätisi.

Bushin hallinnon riviteoristit ovat hukkaamassa aikaansa, käytännöllisesti katsoen koko oppositiopuoleen avustamana (silmiinpistävinä poikkeuksina Kucinich ja Sharpton). Painovoima kuitenkin toimii ja koko imperialistisen fantasian täytyy pudota maanpinnalle. Tässä valossa, Bush ja Bliar saattavat nauttia vierailusta, kenties laulun tai parin kera. George voisi yhtyä latinalaisen Amerikan vastarintaliikkeen, jota vastaan hänen hallituksensa käytti parhaan osansa viime vuosisadasta yrittäen tukahduttaa sitä brutaalisti, taistelulauluun: pueden cortar las flores, pero no pueden cortar la primavera. Tony voi yhtyä lauluihin oman maansa 800 vuoden Irlannin valloituksen ajalta: "Kun laki voi estää ruohonlehtien kasvun siellä, missä ne kasvavat/ja kun lehden silmut kesällä viheriöimisen aikaan, eivät uskalla aueta/niin silloin vaihdan värin, jota kannan hatussani/mutta tähän päivään saakka, Jumalan kiitos, pysyn vihreissä pukimissa."

He saattoivat muistella, kuinka heidän "demokratian" vientinsä ja "oikeusjärjestelmänsä" ovat tuoneet ilon niiden kasvoille, jotka he ovat vapauttaneet. Jos he olisivat kutsuneet minut, niin olisin jakanut heidän kanssaan seuraavan suosikki -anekdoottini demokratiasta. Kun katselimme myöhäisillan vaalikampanja- TV:n uusintoja ystäväni kanssa muutama vuosi sitten, niin olimme täynnä myötätuntoa, kun eräs ehdokas oli ääniä kalastaakseen varustautunut tekstillä: "taistele hyvä taistelu…mutta hei, tämähän on demokratiaa.. huokaus…". Ystäväni painoi virnistäen kelausnappia: Jep, oikein, tätä on demokratia: kaksi käytännöllisesti katsoen samankaltaista 'ehdokasta' kuluttamassa miljoona dollaria saadakseen mahdollisimman monen vakuuttuneeksi siitä, että toinen kasteli sänkynsä seitsemänvuotiaana."

Niin kauan kuin laki on voimassa, niin Tony voi vedota yhä uudelleen hänen loputtomaan varastoonsa irlantilaisia uhreja. Ajattelen Kapinaa Padraig Pearsen säkeiden mukaan: "Ajattelitko nujertaa ihmiset ? Tai että laki on voimakkaampi kuin elämä tai miehen tahto olla vapaa ? Voisimme otella siitä teidän kanssanne - teidän, jotka olette kiirehtineet ja empineet, teidän, jotka olette sortaneet ja lahjoneet - tyrannit, hurskastelijat, valehtelijat ! Istukaa alas ja nauttikaa siitä vielä kun voitte - täällä on vielä paljon lauluja kirjoittamatta. Ettekö voi vain tuntea rakkautta ?

© 2003 Daniel Patrick Welch. Reprint permission granted.
Translation by Tuomas Juntunen

^  Top  ^

Welch lives and writes in Salem, Massachusetts, USA, with his wife, Julia Nambalirwa-Lugudde. Together they run The Greenhouse School. Past articles are available online: index on request. He has appeared on radio [interview available here] and his columns have been aired as well: those interested in rebroadcasting the audio may contact the author. Some columns are available in Spanish or French, and other translations are pending (translation help for more languages welcome). Welch speaks several languages and is available for recordings in French, German, Russian and Spanish, or, telephone interviews in the target language. See  danielpwelch.com.